Uusi vuosi, uudet kujeet… ja uusi Maan ystävien hallitus!
Vuosi Maan ystävissä on lähtenyt vauhdilla käyntiin, kun lokakuussa pidetyssä syysvuosikokouksessa valittu pieni mutta lempeän pippurinen hallitus otti ohjat käsiinsä jo ennen ensimmäistä hallituksen kokousta. Mukaan on mahtunut uusia ja vanhoja tekijöitä; jatkajia, palaajia ja ensikertalaisia. Vaikka hallituksen työlistalle saatiin paljon asioita vasta meidän järjestäytyessämme ja perehdyttäessämme toisiamme erilaisiin Maan ystävien käytäntöihin ja rakenteisiin sekä yhdistysbyrokratiaan ja lakipykäliin, voin olla hyvin tyytyväinen siihen, miten olemme saaneet asiat omalta osaltamme rullaamaan. Tänä vuonna vahvistamme edelleen jaetun johtajuuden toimintatapoja hallituksessa, ja vuosikokouksessa linjatun mukaisesti allekirjoittanut sekä sääntöpykälien mukaan varapuheenjohtajiksi nimetyt Kristina ja Jara muodostavat keskenään tasavertaisen, kolmen hengen puheenjohtajiston.
Perehdytyspäivässä viime lauantaina (13.1.) ehdimme jutella myös toistemme toiveista ja ajatuksista Maan ystävien ja hallitustyöskentelyn suhteen. Seuraavassa on sekä perehdytyspäivänä nousseita kysymyksiä että sen jälkeistä omaa pohdintaani, jossa sovellan parin vuoden aikaista kokemustani ja oppimaani Maan ystävistä.
Ensinnäkin esille nousi kysymys Maan ystävien tunnettuudesta ja julkisuuskuvasta. Maan ystävät toisaalta ei ole niitä ympäristöjärjestöjä, joita ihmisillä tulisi kadulla kysyttäessä mieleen. Toisaalta järjestöä ei voisikaan pitää vain ympäristöjärjestönä tai puhtaasti ympäristöliikkeen toimijana, vaan sen voi nähdä ennemminkin laajemmassa yhteiskunnallisessa liikkeessä mukana olevana toimijana, jolle luonto ja ympäristö ovat elimellinen osa poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä kamppailua kohti oikeudenmukaista ja kestävää maailmaa. Miten voisimme vahvistaa tuota kuvaa? Entä korostaa vahvemmin kansainvälistä Friends of the Earth -verkostoa, maailman suurinta ruohonjuuritason verkostoa, jonka osana toimimme?
Toiseksi haaveenamme on Maan ystävien jäsenmäärän kasvattaminen ja jäsenten aktivointi. Maan ystäviä on toisinaan kutsuttu kokoaan suuremmaksi järjestöksi, mikä juontuu osaltaan suhteellisen aktiivisesta jäsenistöstä ja toisaalta siitä, että MY:ssä voi olla hyvinkin aktiivisesti mukana ilman varsinaista jäsenyyttä. Tärkeimpiä tarkoituksiamme onkin aktivoida ihmisiä toimimaan, osallistumaan, vaatimaan muutosta ja etsimään vaihtoehtoja. Ihmisten tulisi tunnistaa ja tunnustaa oma muutosvoimansa. Maan ystävien toiminta rakentuu sen alla toimivista, vapaaehtoisista aktiiveista koostuvista ryhmistä, jotka saavat varsin autonomisesti päättää oman toimintansa tavoitteista ja keinoista, kunhan toimii yhdistyksen sääntöjen mukaisesti sekä Friends of the Earth Internationalin visiota, missiota ja arvoja kunnioittaen ja vahvistaen. Ilman aktiivejamme ja lukuisia toimintaryhmiämme ei järjestöämme olisi olemassa.
Kolmanneksi mietimme Maan ystävissä perinteisesti vallinnutta herkkyyttä merkeille, jotka vaativat erilaisten ongelmien esille nostoa, toimintatapojen muutosta ja uusien ratkaisujen etsintää. Yhdistyksen alkuaikoina MY oli ensimmäisten joukossa nostamassa ilmastonmuutosta julkiseen keskusteluun. Nyt ilmastonmuutos, ilmastopolitiikka ja ilmastokeskustelu ovat valtavirtaistuneet. Toinen tällainen Maan ystävien esille nostama ongelma on ollut globaali makean veden kriisi, jonka makean veden ylikulutus maatalous- ja teollisuustuotannossa on aiheuttanut ja jota ilmastonmuutos edelleen pahentaa. Mikä voisi olla seuraava sellainen asia, näkökulma tai kehityskulku johon Maan ystävien tulisi aktiivisesti reagoida, tuoda sitä esille ja etsiä sille ratkaisuja? Mieleeni tulee, että viime aikoina olemme Maan ystävien väentapaamisissa sekä Sosiaalifoorumeissa järjestetyissä piirikeskusteluissa pohtineet erityisesti sitä muuttunutta todellisuutta ja toiminnan reunaehtoja, jotka eivät enää vastaa tilannetta, johon ympäristöliike alkujaan syntyi. Silloin liikkeen toimintaan ja viesteihin kuului myös lupaus mahdollisuudesta estää ekologisen kriisi ja romahdus. Nykypäivänä saamme lukea yhä enemmän tieteellisestä näytöstä, kuinka planetaarinen kriisi on parhaillaan käynnissä, ei vasta tulossa. Marraskuussa 2017 julkaistiin ”Maailman tieteilijöiden varoitus ihmiskunnalle: toinen huomautus”. Mitä tämä tarkoittaa yhteiskunnallisen ja ympäristöliikehdinnän toiminnan tapojen ja tavoitteiden kannalta?
Neljänneksi olennaiseksi pohdinnaksi tai oikeastaan toiveeksi, joka hallituksen jäsenten viime lauantaisesta keskustelusta nousi, on olla ihmisenä mukana. Siis ei vain sen kautta, mitä kaikkea voi osaamisellaan ja kokemuksellaan tuoda järjestölle, vaan kokonaisena ihmisenä. Tämä on tärkeä huomio. Voimme oppia toisiltamme ja toiminnasta, voimme kehittää järjestöä ja voimme tehdä vaikka mitä järjestön ja sen ajamien asioiden eteen. Tämä on kaikki tärkeää järjestötoiminnalle. Mutta yhteisöllisyys, arvostuksen ja merkityksellisyyden tunteet sekä – näin luulen – Maan ystävissä perään kuulutettu turhien hierarkioiden purkaminen ja yhdenvertaisuus ryhmän keskuudessa vahvistuvat, kun kohtaamme, huomioimme ja kuulemme toisiamme ihmisinä. Joskus jopa kaikessa ihmisenä olemisen kirjossa. Järjestötoiminnassa, jossa on paljon tekemistä ja mietitään monesti vaikeitakin asioita, yksi tärkeimpiä oppejani jaksamisen tukemiseksi onkin: olkaa ystäviä keskenänne. Tähän me hallituksessa pyrimmekin.
Ajatus on tärkeä myös ympäristöliikehdinnän vahvistamisen kannalta. Mieleeni tulee viime syysväentapaamisessa käyty piirikeskustelu, jossa yhtenä pontimena toimi Teppo Eskelisen tutkielma Rosa Luxemburgin sadan vuoden takaisista ja edelleen yllättävän osuvista teorioista kapitalistisen talousjärjestelmän laajenemisen sekä vastaliikehdinnän logiikasta. Luxemburgin ajatuksia mukaillen Eskelinen päätti piirikeskustelun toteamalla, että liikkeessä yksi iso ongelma on liian vahvasti päämäärärationaalinen ajattelu, jonka vuoksi päädytään teknokratisoimaan päätöksiä. Liike itsessään on selviytymistä; se ei ole väline vaan tapa elää.
Näihin ehkä hieman mahtipontisiin sanoihin päätän tältä erää tuumailuni Maan ystävistä ja Maan ystävyydestä.
Tänä keväänä kokeilemme erottaa kevätkokouksen ja väentapaamisen omiin ajankohtiinsa, kun ne yleensä on järjestetty samana viikonloppuna. Päätöksen taustalla on käytännöllisiä syitä, mutta toivon että esimerkiksi järjestödemokratia ei kärsi ja vuosikokous vetää osallistujia, sillä kyseessä on kuitenkin yhdistyksen korkein päättävä elin. Väentapaamisessa puolestaan meillä tulee olemaan enemmän tilaa keskusteluille, työpajoille sekä vapaammalle yhdessä olemiselle. Ajankohtaa suunnitellaan loppukeväälle tai alkukesälle.
Hyvää tätä vuotta kaikille ihanille Maan ystävien jäsenille ja aktiiveille!