Tällä viikolla alkoi TTIP-sopimuksen 13. neuvottelukierros, ja ajatukseni palaavat takaisin tammikuiseen Berliiniin, jossa minä ja toinen aktiivi Maan ystävien ruokatoiminnasta olimme Young Friends of the Earth Europe -järjestön Food and agriculture -työryhmän tapaamisessa. Pidennetyn viikonlopun ohjelman teemaksi muodostuivat tällä hetkellä Yhdysvaltojen ja Euroopan välille neuvoteltavan TTIP-kauppasopimuksen ongelmakohdat, myös ruoantuotannon saralla.
Tapahtuma oli jaettu neljään tyyliltään varsin erilaiseen päivään, jotka kattoivat niin tehokasta suunnittelua kuin mielenosoitukseenkin osallistumisen. Oli onni saada joukkoomme myös pitkään sekä Friends of the Earth Europessa että Friends of the Earth Internationalissa toimineita työntekijöitä vetämään meille työpajoja. Jo ensimmäisten päivien aikana kampanjointimme fokukset selkiintyivät: kokonaisuuden kannalta tärkeintä on keskittyä asioihin, jotka tällä hetkellä suurimmin sanelevat suuntaa, johon niin lainsäädäntömme kuin asenneilmapiirimme ja sen mukana myös ruoantuotantomme on menossa. TTIP-sopimus uhkaa sekä itsesääntelyoikeuttamme että ruoantuotantoamme. On siis pysäytettävä sopimusneuvottelut ja luotava mahdollisuudet tuottaa ruokamme kestävästi siten, että se on myös tuottajille kannattavaa.
Työpajassa onnistumme keksimään kolmessa minuutissa, kuinka TTIP-sopimusneuvottelut pysäytetään. Voiko niin todella tapahtua? Vaikka työpajan pikaisten ratkaisujen työkalut ovat antoisia ideapankkeja, oli pidemmän tähtäimen suunnittelukin ehdottomasti paikallaan. Pitkäjänteisen toiminnan ansiosta on aikanaan ennenkin kaadettu vastaavia sopimuksia kuten 1990-luvun lopussa kaavailtu MAI (Multilateral Agreement on Investment), joka oli kansainvälinen investointisopimus. Laaja-alaisella vaikuttamistyöllä on siis merkitystä. Lopulta yhä useampi nousee vastustamaan ennen absurdilta ja etäiseltäkin tuntuvaa asiaa, kun saa tietoa asian ongelmakohdista ja mahdollisista seurauksista.
Valtameren molemmin puolin ihmisten luotto TTIP-sopimukseen on kokenut romahduksen. Vielä muutama vuosi sitten kannatus oli vahvahkoa, sillä noin puolet kansasta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin kannattivat TTIP-sopimuksen solmimista, mutta sekä Saksassa että Yhdysvalloissa enää harvempi kuin viidesosa on sopimuksen solmimisen kannalla. Jyrkkään alamäkeen on varmasti monia syitä, mutta uskallan veikata, että aktiivisen kansalaistoiminnan ansiosta yhä useammat ovat havahtuneet tarkastelemaan ongelmakohtia, joista päivitettyä tietoa saa sattuneesta syystä varsin vähän.
Tammikuisessa tapaamisessamme yhteneväinen kanta oli, että ilman TTIP-sopimuksen pysäyttämistä pitkäjänteinen työ kestävästi tuotetun ruoan puolesta uhkaa valua hukkaan, sillä pelkästään eläinoikeuksien kannalta muutokset sopimuksen voimaan astuessaan saattavat olla merkittäviä. Tapaamisessamme ja Maan ystävät -verkostossa ylitse rajojen kulkee myös huoli siitä, mitä TTIP-sopimus voisi tarkoittaa myös ympäristölle. Pelätessämme suuryhtiöiden haastavan valtioita oikeuteen, romuttuvatko mahdollisuutemme tiukentaa ympäristönsuojelulakejamme? Entä ovatko pohjavetemme ja luonnonsuojelualueemme todella turvassa vai oliko metsähallituslain hyväksyminen pöytäliinan ojentelua TTIP-sopimusta varten?
Sopimusaikataulu on tiukentunut. Sillä on suorastaan kiire, koska USA:n presidentinvaalit saattavat lyödä kapuloita rattaisiin - useampikin ehdokas on nimittäin ilmoittanut kielteisen kantansa TTIP-sopimukseen. Kuten Berliinin tapaamisessammekin todettiin: tämä vuosi ja etenkin tämä kevät ovat ratkaisevia. On siis aika toimia entistä näkyvämmin ja kuuluvammin, sillä muutos ei tapahdu itsestään - se on tehtävä!
---
Maan ystävien kevään väentapaamisessa on myös TTIP-aiheista ohjelmaa, ilmoittauduthan nyt! Järjestömme yhteisessä kokoontumisessa voi suunnitella niin TTIP-sopimuksen vastaista kuin muutakin ohjelmaa sekä paikallis- että toimintaryhmiin.
----
Nähdään mielenosoituksessa 27.5.!
Pirjo Apell,
Maan ystävien ruokatoiminta