Kevät tuli huolimatta poikkeustilasta. Tavallista useammat ihmiset ovat nauttineet siitä ulkoillen ja luonnossa liikkuen, kun niin moni muu asia on tällä hetkellä mahdotonta. Luonnon merkityksen korostuminen kuuluu niihin pieniin hyviin asioihin, joista ympäristöliikkeessä on syytä iloita. Epävarmuutta ja uutta ja outoa riittää kuitenkin edelleen niin yksittäisten ihmisten arjessa kuin Maan ystävienkin toiminnassa.
Kansalaisyhteiskunnan on ollut pakko sopeutua etäyhteyksiin ja rajoitteisiin siinä missä kaikkien muidenkin. Yhdistyksen vuosikokous ja hallituksen kokoukset on Maan ystävissäkin saatu pyörimään videoyhteyksin, ja hyvä niin. Mutta entä varsinainen toiminta? Miten järjestetään mielenosoitus, jos ei saa kokoontua? Miten motivoitua aktivismiin jota tehdään omalta kotisohvalta, oman ruudun äärestä? Miten saada kokemus siitä, että kaiken keskellä ei ole ihan yksin, että johonkin edelleen voi vaikuttaa? Lamaantuminen kriisin keskellä on hyvin luonnollinen reaktio sekin. Onneksi paljon edelleen tehdään, niin MYssä kuin muuallakin. Esimerkiksi Hiilivapaan Suomen Fortum-kampanjointi on ollut aktiivista koko korona-pandemian ajan.
Toisaalta moni aktivisti puhuu nyt toiveikkaana siitä, miten kriisi tarjoaa meille mahdollisuuden muutokseen. Talousjärjestelmän kestämättömyys niin luonnon kuin ihmistenkin kannalta näyttäytyy nyt selvänä ja kirkkaana monille heillekin, jotka aiemmin eivät ole osanneet vallitsevaa tilannetta kyseenalaistaa. Lisäksi näemme, että kriisissä julkista rahaa löytyy yhteiskunnan tarpeisiin, kun vain tahdotaan. Satoja miljardeja euroja on EU:n alueella löytynyt jaettavaksi - niitä olisi siis mahdollista löytää myös ilmaston lämpenemiseen reagoimiseen. Muutoksen tuulia on ilmassa, mutta tämä kaikki ei automaattisesti johda mihinkään tietynlaiseen muutokseen. Ympäristöliikkeen tulisi pitää yhä kovempaa meteliä siitä muutoksesta, jonka me haluamme nähdä.
Kriisin keskellä kannattaa olla itselleen armollinen. Jos aktivismi on nyt viimeinen asia mihin sinulla riittää energiaa, lepää ihan rauhassa. Ulkona on kevät ja kohta kesä. Edelleen saa pyöräillä ja kävellä, ihmisiä saa tavata ainakin ulkona. Aurinko paistaa. Maailma ei ole lopettanut toimimistaan, vaikka siltä tuntuisi.
Terveisin,
Heidi/MYn hallitus