Ydinvoima on väärä vastaus ilmastokriisiin ja ympäristötuhoon sekä niihin kytkeytyviin sosiaalisiin ongelmiin. Lyhyellä tähtäimellä sen rakentaminen on päästöjen ripeän alentamisen kannalta liian hidasta ja samalla siihen laitetut investoinnit ovat pois kestävämmistä uusiutuvista energianlähteistä. Ydinvoimaa ei ole ilman uraania, jonka louhinta on ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä. Pitkällä ratkaisematon ongelma on ydinjätteen säilyttäminen turvallisesti tuhansien vuosien ajan ihmiskunnan muuttuvien elämänmuotojen myllerryksissä. Ydinvoimalat tekevät yhteiskunnasta haavoittuvan: ekologisten, taloudellisten ja poliittisten kriisien eskaloituessa keskitetyt, monimutkaista logistiikkainfrastruktuuria vaativat ja lopulta aina onnettomuusalttiit voimalat ovat riski.
Ydinvoiman kannattamisessa ratkaisuna ilmastonmuutokseen peilautuu tiensä loppuun tulleen, fossiilien käyttöön perustuvan ja kasvupakkoon sidotun kapitalismin tarve ylläpitää itseään muuntautuneessa muodossa. Tällä tiellä ekologiset ja sosiaaliset ongelmat jatkuvat ja uusia syntyy: ydinvoima keskittää valtaa, militarisoi yhteiskuntaa ja sementoi hierarkioita. Kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta pointtina tuleekin olla energian ja luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen eikä tuhoisan järjestelmän ylläpitäminen eri tavoin. Ilmastokriisiin ja ympäristötuhoon vastaaminen ei tarvitse ydinvoimaa, vaan yhteiskunnan muuttamista sellaiseksi, että pienempi kulutus - ja samalla kaikkien tarpeiden täyttäminen - tulee mahdolliseksi.