EU-komissio julkaisi tammikuun lopulla esityksensä vuoden 2030 ilmastotavoitteiksi: 40 % päästövähennystavoite, 27 % tavoite uusiutuville energioille vain EU-tasolla vailla maakohtaista sitovuutta ja energiansäästötavoite myöhemmin harkittavaksi. Maan ystävien kampanjakoordinaattori Hanna Hakon mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa arvioi tavoitteita kriittisesti ja sai ilmastokomissaari Connie Hedegaardin kirjoittamaan vastineen puolustaen komission esitystä. Hedegaard pitäen 40 % päästövähennystavoitetta kunnianhimoisena. Ilmastotieteen näkökulmasta tavoite johtaisi meitä kohti ilmastokatastrofia.
Nykyilmastotieteen mukaan 40 % päästövähennystavoite vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon ei riitä pitämään maapallon keskilämpötilan nousua alle 2 asteen sovitun riskirajan, minkä ylittäminen merkitsee Maailmanpankin sanoin ”tuhoisia vaikutuksia”. Esim. EU:n omat erikoistutkijat ja Kansainvälinen energiajärjestö IEA osoittavat raporteissaan miten 40 % tavoite antaa vain 50/50 mahdollisuuden pitää maapallon lämpötilan nousu alle kahdessa asteessa.
Johtava ilmastotutkija, professori Kevin Anderson (Tyndall Centre for Climate Change Research) menee arvioissaan vielä pidemmälle. Hän lähetti viime joulukuussa avoimen kirjeen komission puheenjohtaja José Manuel Barrosolle, kopion siitä sai myös mm Connie Hedegaard. Tässä viestissä tutkija varoittaa miten 40 % päästövähennystavoite johtaa 50-70 % varmuudella 2 asteen lämpötilan nousun ylitykseen, ja tarvittaisiin vähintään 80 % päästövähennystavoite vuoteen 2030 kahden asteen ylityksen välttämiseen. Tieteen valossa komission tavoite paljastuu kunnianhimoiseksi uhkapeliksi, mutta kunnianhimoisena päästövähennystavoitteena sitä ei voi pitää.
Ilmastotutkijan viestiä ilmeisen paljon paremmin komissiossa on saatettu lukea vaikutusvaltaisen teollisuus- ja elinkeinoelämän edustajien lobbausjärjestö BusinessEuropen kirjettä Barrosolle. Tammikuussa julki tulleessa viestissä komissiota kehotettiin asettamaan ”realistinen” (eli heikko) päästövähennystavoite, joka ei vahingoittaisi teollisuuden kilpailukykyä; muita sitovia tavoitteita ei tarvittaisi, ja muut maat saisivat toimia ensin, EU niiden jälkeen. EU:n tulisi valtalobbareiden mukaan hoitaa ensin talouskriisi ja vasta sitten tarttua ilmastotoimiin. Ilmasto ei kuitenkaan voi odottaa vuoroaan.
BusinessEurope on keinotekoisesti ja tarkoitushakuisesti asettanut talouden ja ilmaston puolesta toimisen ikään kuin toistensa vastakohdiksi, ja on tällä taktiikalla saanut huomattavan paljon valtaa. Tosiasiassa todellinen kunnianhimoinen ilmastopolitiikka edistäisi talouttakin.
Kunnianhimoinen päästövähennystavoite lisäisi uusiutuvan energian osuutta ja vähentäisi energian kokonaiskulutusta. Näin leikattaisiin reippaasti myös energian tuontia, mihin EU kuluttaa nykyisin vuosittain 500 miljardia euroa (IEA). Uusiutuvaan energiaan siirtymistä vahvistamaan tarvitaan sille oma sitova kansallinen tavoite. Energiatehokkuutta voimistamalla taas säästettäisiin Ecofys-tutkimusryhmän mukaan vuosittain jopa 250 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä. Talouskriisikin voitaisiin voittaa aktiivisemman ilmastopolitiikan ja uudenlaisen talousajattelun avulla.
Emme varmasti halua olla ilmastouhkapelin voimattomia uhreja, vaan haluamme saada yhä vielä mahdollisuuden parempaan elämään. EU:n tulee asettaa vuodelle 2030 kolme sitovaa kunnianhimoista tavoitetta, jotka jaetaan maakohtaisesti kuten vuoden 2020 tavoitteille tehtiin. EU-parlamentin mielipideäänestyksessä enemmistö äänesti juuri kolmen sitovan tavoitteen puolesta, mikä on ilahduttava toivon merkki. Sen pitäisi kannustaa suomalaisetkin ministerit edistämään kolmen tavoitteen mallia ja vaatimaan yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa EU:n ilmastopolitiikan vahvistamista.
Euroopan Maan ystävien mukaan tarvittaisiin sitovat tavoitteet: vähintään 60 % päästövähennystavoite (lisäksi oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi ilmastorahoitus kehitysmaille), 45 % tavoite uusiutuville energioille (biomassan kestävyysvaatimuksin) ja 50 % energiansäästötavoite. Vasta sitten EU:sta voisi paremmin alkaa puhua ilmastonmuutoksen torjunnassa kunnianhimoisena esimerkkinä muulle maailmalle.
Tämä kaikki on vielä mahdollista, ja erittäin tarpeellista. EU-johtajien ja jäsenmaiden ministerien tulisi herätä muutoksen mahdollisuuteen, muistaa aiemmat tahtonsa ja sitoumuksensa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kääntää ilmastopolitiikkansa todella vastaansanomattoman kunnianhimoiseksi.
Kunnianhimoinen EU-ilmastopolitiikka tukisi kansallisella tasolla tehokkaita ilmastotoimia: vahvan ilmastolain säätämisen lisäksi esim. fossiilisten ja muiden kestämättömien energiainvestointien ja -tukien lopettamista ja suuntautumista uusiutuviin energioihin, erityisesti pientuotannon ja yhteisöenergian tukemiseen, mikä vauhdittaisi siirtymistä kokonaan uusiutuvaan energiaan. On mahdollista muuttaa kestämätön ilmasto- ja energiapolitiikka kestäväksi, kaikki keinot ovat olemassa jo, ne odottavat vain poliittista tahtoa ja oikeaa päätöstä toteutuakseen.